Veitset

Olin ehkäpä ala-asteella kun aloin nukkumaan veitsen kanssa.

 Siihen ei ollut mitään syytä. Minua vain pelotti. Se tunne oli niin kovin voimakas. Muistan että äiti aina ihmetteli mihin kaikki voiveitset hävisivät laatikosta.. minun patjan alta niitä aina sitten löytyi. Selitin että iltanapostelun jäljiltä oli niitä sinne jäänyt ja se selitys riitti.

Meillä ovet avattiin ikkunanavaimilla. Yöksi otin aina oman ”ovenkahvani” irti, ja nukuin se kädessäni.

Kaksi syytä:

1. jos ovea koettaa avata, siitä kuuluu ääntä kun metalli kilahtaa vasten metallia

2. ja jos joku kuitenkin pääsee huoneeseen, on minulla jotain ”kättä pidempää”.

Minulla ei ole konkreettista asiaa mistä tuo pelko johtui. Se vain oli jotenkin sisäsyntyistä. Vuosien kasvattamaa.

---

Meillä on pikkusisko. Kaikista pienin. Ja rakkain. Isäpuolen oma lapsi.

Muistan kun äidillä oli selkäleikkaus, ja äiti oli kolme yötä pois kotoa. En tainnut nukkua silmäystäkään sinä aikana, olin valmis puolustamaan pientä siskoani viimeiseen hengenvetooni jos kuulisin mitään outoa ääntä. Pelkäsin, mutta minulla oli tunne että on minun työni puolustaa pientä siskoani mitä tahansa uhkaa vastaan.

Vaikka en oikeasti edes tiennyt, mikä se uhka olisi. Jokin vain pelotti ja sai aikaan tunteen että ”jotain pahaa tapahtuu”.

Olin 13-vuotias.


-Pikkusisko-