Olimme tavallisia lapsia, tavallinen perhe. Meillä oli äiti. Ja isä. Sitten isä muutti pois. Saatiin isäpuoli: turvallinen aikuinen, vahva mies joka korjasi leppäkertut pikaliimalla. Mies joka rakasti meitä. Rakasti, mutta eriverran. Toista liikaa, toista liian vähän. Toinen jäi vaille läheisyyttä, toinen sai sitä liikaa.
Tämä on Pikkusiskon ja Isosiskon blogi, samasta valkoisesta talosta. Kaksi erilaista kasvutarinaa.
Menneisyyden on aika tulla julki, myös toisillemme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti