Isosisko

Minun ensimmäisiä lapsuusmuistojani on kun olin kymmenen ja isä tuli sanomaan että muuttaa pois. Olin kymmenen ja minun maailmani meni ympäri.

Telkesin itseni vessaan ja muistan että oven takana kuulin isän itkevän. Hän kertoi että ne on aikuisten ratkaisuja eikä liity mitenkään minuun tai siskoon. Että meitä rakastetaan ihan samaan tapaan. Sitä yleistä diibadaabaa ja jaaritusta siis.

Isi ehdotti että mennään kävelemään hetkeksi, raitis ilma auttaa.  Käveltiin käsi kädessä, minä ja isi.  Ja isi oli oikeassa, raitis ilma teki olon paremmaksi.

Aurinko lämmitti kyyneleisiä kasvoja ja minulla oli kaikesta huolimatta hyvä olla. Olin rakastettu ja turvassa.
Pienen katoavan hetken.


-Isosisko-