Minä olin ilmaa.
Minä olin se lapsi jota ei ollut olemassakaan.
Minun osani oli sinänsä helppo. En tiennyt paremmasta. Olin niin nuori kun kaikki alkoi. En muista millaista oli kun isä asui vielä samassa talossa. En muista millaista on kun isä, ukki ja mummi rakastaa. En tiennyt paremmasta.
Minulle oli aivan normaalia että minulle ei puhuttu kuukausiin. Oli normaalia että kaverit eivät saaneet tulla kylään. Oli normaalia että ovissa ei ollut kahvoja, vaan ne avattiin ja suljettiin ikkunanavaimilla. Oli normaalia että minä pidin suuren rintamamiestalon puhtaana ja siistinä. Oli normaalia että meillä ei ollut eteisessä lattiaa. Oli vaan lankut joilla käveltiin että lattiavillat eivät kutittaneet.
Sekään ei ollut ihmeellistä että sisko muutti pois kotoa jo 15-vuotiaana. Ei se ollut mitenkään ihmeellistä.
-Pikkusisko-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti