7. maaliskuuta 2011

ennen kolmea.

Jos Pikkusisko jäi kotona vaille isä(puole)n rakkautta niin minä sain sitä liikaa. Ja väärällä tavalla.
Toiset riisuutuvat käydäkseen nukkumaan, minä puin päälle. Alushousut, välihousut, ja päälle vielä napillinen unihaalari. Sitten pyöritin itseni peiton sisälle, peiton saumakohta tiukasti patjaa päin. Vein myös äidiltäni paketin terveyssiteitä, keksin jossain kohti että jos isäpuoli luulee minulla olevan kuukautiset niin koskettelu jää vähäisemmäksi.
Valvoin sängyssäni, tuijotin yläpetiä ja kuuntelin siskon unituhinaa. Ja pelkäsin.
Kun kello oli kolme, saatoin jo vähän löysätä peittoa. Sitten kuuntelin yöradiota korvalappustereoilla ja nukahdin joskus aamunkoitossa linnunlauluun.

Peto kävi yleensä ennen kolmea.
Monesti olin kuitenkin nukahtanut, ja havahduin kosketukseen. Siihen että peittoa pyöritettiin päältä pois, sitten haalarin napit auki yksi kerrallaan.
En uskaltanut sanoa mitään, esitin nukkuvaa. Koitin "unissani" kääntyä pois, mutta suuret kädet löysivät aina tiensä sinne minne ei olisi saanut. Ja se suu, joka päivisin nauroi kovaa ja kertoi hassuja juttuja, lipoi yöllä minun rintaani.

Enkä tapellut enää Pikkusiskon kanssa yläpedistä, sisko sai nukkua siellä joka yö.

Turvassa pedolta.

-Isosisko

1 kommentti:

voikukkalapset kirjoitti...

En oikein voi sanoa muuta kuin että kiitos. Kiitos kun suojelit.

Ja että se ei ikinäkoskaanmilloinkaan ollut sinun vika.

-Pikkusisko-