Isi siis lähti- ja isäpuoli saapui.
Äiti toi miehen näytille, piileskelin nurkan takana ja olin vähän kummissani. Kauhean pitkä mies, jättiläinen.
Uskalsin tervehtimään, ("tervehdi aina vanhempia ihmisiä reippaasti ja kättele ja sano päivää") ja kohta jo pelleilin. Hassuttelin ja sain miehen nauramaan. mieskin pelleili ja nauratti minua, ja äiti hymyili onnellisena. Ajatteli varmaan että miten kivasti kaikki sitten kääntyikin taas hyväksi.
Ei siihen kauaa mennyt. Siihen että luotin ja rakastin, olin iloinen että oli toinenkin "isi". Tämä jaksoi pelleillä ja hassutella, otti reppuselkään ja hyppyytti polvella. Oli turvallinen syli johon käpertyä.
Muutettiin ensin paritaloon kaupungin toiselle puolelle ja sitten äiti ja isäpuoli etsivät (ja löysivät) remontoitavan omakotitalon. Oli kurja vaihtaa koulua, mutta sain uusia kavereita.
Paritalossa asuessa huomasin isäpuolessa jonkunlaista muutosta, jotain omituista tyynen pinnan alla. Lasittuneet silmät, tuijottava katse joka tuntui porautuvan läpi. Ihmeellistä liikettä minun ollessa sylissä. Jälkeenpäin tajuaa, mutta ei silti ymmärrä. ei tarvitsekaan.
Omakotitalo oli siinä kunnossa että saatettiin muuttaa siihen. Siinä oli monta huonetta mutta nukuttiin kaikki samassa huoneessa. minä ja sisko kerrossängyssä, aikuiset lattialla patjoilla.
Tapeltiin Pikkusiskon kanssa että kumpi sai nukkua yläpedissä, ja vaihdeltiinkin välillä paikkoja.
Kunnes eräänä yönä siskon nukkuessa yläpedissä, heräsin johonkin, ääneen ehkä. Kurkistin sängyn laidan yli ja näin isäpuolen tekevän itselleen jotain omituista. Hän makasi selällään alasti ja hyväili itseään.
Ja minä? Minä kurkotin alaspäin.. ja kosketin.
ja siksi kaikki mitä sen jälkeen tapahtui, oli minun oma syyni. Minun vikani.
-isosisko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti