2013.
näin pitkälle on tultu, mutta silti pysyn menneessä. tapahtuneesta on jo pian parikymmentä vuotta ja minä mietin niitä asioita edelleen, jopa päivittäin. pienimmällä sisarella on nyt kriisi meneillään ja olen auttanut minkä voin. hän on majaillut nyt isänsä kanssa, eli mielensärkijän luona. siellä valkoisessa talossa jossa kaikki tapahtui. sisarella on oma huone. juuri se sama huone jossa me silloin koko perheenä nukuttiin, me pikkusiskon kanssa kerrossängyssä, äiti mielensärkijän kanssa patjoilla. (silloin kaikki jo alkoi) myöhemmin pienimmän sisaruksen syntyessä jäimme Pikkusiskon kanssa kahdestaan siihen huoneeseen ja asiat jatkoivat tapahtumista. suurenivat. jatkuivat- ja loppuivat. alkaakseen toisenlaisina uudelleen.
en ole varma olenko kirjoittanut tänne jo miten se loppui, mutta teen sen nyt senkin uhalla.
tavallinen yö, yksi niistä monista. tiesin pedon tulevan, olin ehkä jo oppinut yhdistämään päivän tapahtumia (vahinko-kosketukset, arvostelevat silmäykset ja omituiset jutut) tulevaan yöhön.
olin sittenkin nukahtanut. nallehaalarini alla oli vain alushousut, olin tässä kohti myös ymmärtänyt sen että laitoin turhaan päälle ja kärsin kuumuudesta, mielensärkijä teki silti mitä tahtoi.
heräsin siihen kun peittoa pyöritettiin päältäni pois. seuraavaksi napit auki unihaalarista, tässä vaiheessa "unissani" pyörähdin vatsalleni.
mielensärkijä riisui minut alasti, nallehaalarin ja alushousut. sitten hän riisui itseltään housut pois, tuli minun taakseni ja nosti peppuni ylös. tunsin jotain nahkaista, samaan aikaan kovaa ja pehmeää peppuni päällä, hän hieroi itseään pakaroihini. koitti tunkeutua sisälle, sänky narisi kovaa ja minuun sattui. silloin kuulin äitini yskivän eteisessä.
mielensärkijä oli kamalan nopea. äkkiä hän oli lattialla, kerkesi laittaa housut jalkaansa ja heittää peiton minun päälleni.
äitini huutaessa nimeäni ja kysellessä olinko hereillä.. minä olin hiljaa. en uskaltanut vastata, äiti oli niin äkäinen ja isäpuoli hyssytteli ja kertoi kuulleensa ääniä ulkoa. säntäsi puol-alasti pihalle ja äiti perässä.
minä tärisin ja itkin. ja valvoin lopun yötä.
-Isosisko
2 kommenttia:
Mun on aivan pakko kommentoida. Järkytyin todella todella paljon lukemastani, monistakin teksteistä. Aivan karmeeta, oksettavaa, todella järkyttävää!! Tekisi mieli tappaa se perkelleen-äijä. Siis en voi ymmärtää tuollaista aikuisen käytöstä millään solullani! Lapsihan ei mahda tuollaiselle mitään.
Tuollainen varmasti traumatisoi loppuelämäksi. Toivottavasti olette (ainakin isosisko?) apua ammattiauttajilta? Jos et ole, sun on aivan pakko hakea, itsesi takia!
Voi että tuo kirjoitus, jossa halusit antaa pikkusiskon nukkua yläsängyssä pedolta suojassa, sai minut melkein oksentamaan. Olen tosi tosi tosi pahoillani ja surullinen, että olet joutunut kokemaan tuollaista! Minun maailmanikin järkyttyi lukemastani, en voi edes kuvitella millaista sinulla on ollut. Aivan valtaisat halaukset ja tsempit elämään.
Pakko vielä sanoa, että sinuna paljastaisin sen äijän. Oikeasti saisi kantaa vastuun teoistaan, jotka ovat mielestäni pahinta mitä aikuinen voi lapselle tehdä. Siis oikeasti!
Kiitos paljon kommentistasi. Kommentit tuntuvat aina hyvältä ja tärkeältä. Että joku lukee. Vaikka kirjoitammekin lähinnä toisillemme, silti. Me olemme Jokin, Joitakin.
Isosisko kirjoittanee varmaankin erillisen vastauksen kommenttiisi, ehkä jopa blogikirjoituksen muodossa. Esitit paljon hyviä kysymyksiä ja neuvoja. Kiitos.
Lähetä kommentti