illalla. rapujuhlat. kello on yhdeksän, olen edelleen kotona, en saanut kyytiä väärinymmärrysten jne vuoksi. odotin että mies soittaa/ laittaa viestin koska kerkeäisi viedä. laittoikin sitten jossainkohti viestin että "menee vielä aikaa". koitin laittaa äidille viestiä, ei vastannut. myöhästyin linja-autosta. sen jälkeen laitoin pikkusiskolle viestin, miehelle viestin ja äsken istuin eteisen lattialla hajareisin toinen kenkä jalassa enkä jaksanut nousta ylös.
makasin ja tuijotin eteisen kattoa ja toivoin että imeytyisin jotenkin siihen lattiaan, lakkaisin olemasta.
kun sitten huomasin miettiväni että miltä tuntuisi viiltää ranteet auki tai kaivaa kaapeista kaikki sinne jemmatut lääkkeet ja nukahtaa pois, raahauduin tähän sohvannurkalle. ehkä oli aikakin päivittää blogia, purkaa ajatuksia. näin pienestä se on kiinni. ylämäki-alamäki.
olimme eilen pikkusiskolla. minä ja mies. siskon kanssa otettiin vähän viiniä keittiössä ja juteltiin. juteltiin lapsuudesta, asioista mitkä on meille tänä päivänä ihan "normaaleja". puhuessa ja miehen kuunnellessa sekä katsellessa meitä, tajuttiin että eihän ole normaalia olla kokoajan varuillaan. varautua pahuuteen.
vaan toisaalta, kuka sinua suojelee jos et sinä itse? kehenkään muuhun ei voi luottaa, sinä itse olet sinusta vastuussa. minä olen vastuussa minusta. minä aion suojella minua.
toivottavasti osaan suojella minua myös itseltäni.
-isosisko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti