Osa lapsuudestani oli onnellista. Minulla oli paljon ystäviä, PALJON. Me asuimme omakotitaloalueella, jossa oli kymmeniä ikäisiäni lapsia. Kesäillat vietimme iltamyöhään leikkien korttelipoliisia, kirkonrottaa tai vaikka rakentamalla majoja lähimetsään.
Pihojen läpi sai juosta, koska joka toisessa talossa asui jonkun lapsen vanhemmat. Ulkona ei tarvinnut pelätä, koska kaikki aikuiset vaikuttivat niin kovin luotettavilta. Se oli onnellista aikaa. Ulkona olo.
Sadepäivät vietin usein kavereiden luona kylässä. Meille ei saanut tuoda kavereita koska meillä oli remontti tai sotkuista. Kaikki ne vuodet mitä me asuimme valkoisessa talossa, meillä oli talossa remontti.. joten liekö se oikea syy.
Muistan että olin ajoittain hyvin onnellinen, normaali lapsi. Siitä tunnen syyllisyyttä.
-Pikkusisko-
2 kommenttia:
miksi syyllisyys?
Minkäikäisestä itsestä tässä kerrot? aloin miettimään, että itse ajattelen oman lapsuuteni ajalle ennen valkoista taloa. en tiedä mitä se sitten oli, lapsi iältäni olin vielä kuitenkin.
-Isosisko
Luulen että ala-asteikäisestä minusta kerron. Ylä-asteella oli jo aivan uudet kuviot.
Ja syyllisyys.. en tiedä. Tuntuu vieläkin väärältä että minulla oli "onnellinen" lapsuus kun sinulla ei ollut.
-Pikkusisko-
Lähetä kommentti