Isäpuoli oli mukava mies.
Kuinka monesti kuulinkaan kavereiltani että "ootpa onnellinen kun siula on noin kiva isäpuoli". totta tosiaan.
mutta oli hän kyllä sitä. mukava, kiltti. minulle kannustava ja läsnä. enemmän kuin isäPuoli, turvallinen aikuinen; isähahmo.
En minä osaa olla vihainen. Olen kyllä paljon kaikenlaista; hämmentynyt, todella pettynyt ja äärimmäisen surullinen. Hetken oli niin hyvä ja turvallinen olla. miten helppoa se kaikki on rikkoa. särkeä pirstaleiksi, satuttaviksi sirpaleiksi.
Eräänä päivänä keskustelin tästä Ystäväni kanssa ja hän kysyi että Mitä jos.
Mitä jos se kaikki olikin esitystä? Laskelmoitua. Peliä, nappuloiden siirtelyä pelilaudalla. Saada toinen luottamaan, rakastamaan pyyteettä. Pakko leikkiä hetki "minun leikkejäni" ennenkuin voi aloittaa omansa, viedä sen rajalle ja railakkaasti rajan yli. En tiedä onko se sen helpompi ajatus kestää.
Tästäkö se johtuu etten osaa täysin luottaa? Luottaa pysyvyyteen ja vilpittömiin sanoihin. Että vaikka "luotankin", niin kuitenkin täytyy seistä hiukan varpaillaan, varuillaan. Että jos se toinen sittenkin satuttaa.
Vetäisee maton jalkojen alta, juuri kun tuntuu että on turvallista ottaa muutama tanssiaskel.
-Isosisko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti