Minäkin tein ansoja. piilotin ikkunan (oven) avaimia, ja laitoin oven taakse pienimmän siskon helistimiä ja legolaatikoita. että kolisevat sitten kun ovi aukeaa taas yöllä päästäen pedon sisälle.
Siihen asti olin esittänyt nukkuvaa, pitänyt silmiä kiinni ja kuvitellut itseni pois.
eräänä yönä heräsin siihen että isäpuoli istui huoneen kynnyksellä. selkä minuun ja siskoon päin, legolaatikko sylissään. säikähdin ja pelästyin. tajusin että nyt se Tietää. tietää että olenkin vain esittänyt, että olenkin ollut aina hereillä. Jälkeenpäin ajatellen, onhan sen täytynyt huomata, tietää. ehkä on uskotellut itselleen että nukun?
Olen miettinyt monesti että miksi minä? miettinyt sitäkin että jos siskolle olisi käynyt näin myös, niin syy olisi selkeämmin siinä toisessa, siinä pedossa. Nyt se tuntuu siltä että ehkä minä kuitenkin tein jotain, annoin ymmärtää. itseaiheutettua?
Silläkin ajatuksella olen joskus "leikitellyt" että jos minun tilalla olisikin ollut Pikkusisko. Miten kaikki olisi mennyt. Minun ajatuksissani se olisi ollut ensimmäinen ja viimeinen kerta. Pikkusisko kaikella temperamentillaan olisi ajanut pedon pois, huutaen ja sähisten.
minä olin liian kiltti. liian heikko ja pelokas. voimaton.
olen sitä vieläkin, vaikka vähemmässä määrin. nyt osaan jo ajatella itseänikin, kaikkeen ei tarvitse suostua, kaikkea ei tarvitse hyväksyä.
pienin askelin, eteenpäin.
-Isosisko
1 kommentti:
Sinä et ole heikko. Et ole koskaan ollutkaan. Lapsi, kyllä. Kiltti, kyllä. Pelokas, kyllä.
Ja se on ihan ok, niin on hyvä, niin kuuluukin olla. Pelko on vahvin tunne mitä ihmisellä on. Se auttaa toimimaan.
Ja nyt sinä toimit. Ja minä olen maailman ylpein siitä että saan olla Sinun siskosi. Vahvan naisen sisko.
-Pikkusisko-
Lähetä kommentti