Löysin blogin. Karun sellaisen.. Samaistun vaikka kokemukset on erejä.
Linkkasin sen ystävälle, tai kaverille.. Ei se tiedä minun taustoja ja tuskin
koskaan tulen niitä sille kertomaan.
Hetken luettuaan hän sanoi: "En voi lukea tällästä. Tulee paha
olo."
Jotenkin absurdia.. Että joku voi sanoa ettei voi lukea, kun toinen elää
sitä joka päivä ja joka hetki.
Lukeminen on turvallista, ja minulle se että
luen toisen kokemuksia on kunnioittamista. Että ne sanat tulee nähdyksi, ne on
tarkoitettu luettavaksi.
Ymmärrän että toiset on herkempiä, mutta entä jos niille sattuisi jotain..
yhtä kamalaa. Selviytyykö ne? Kuinka moni selviää? Mistä se selviytyminen
johtuu?
Olen aina ajatellut että se selviytyminen
johtuu siitä että se on vaan pakko. Pakko selviytyä. Kun ei ole muuta
vaihtoehtoa.
Mistä se johtuu että toiset kestää ja toiset hajoaa jo tekstiin?
Hirveästi kysymyksiä pää täynnä, eikä vastauksia mihinkään.
-Pikkusisko-
3 kommenttia:
Todennäköisesti selviytyminen on paljolti pakkoa noin rankoissa konteksteissä ainakin.
Varsinkin lapsena on pakko selviytyä, kun ei ole tarpeeksi valtaa päättää monistakaan isoista asioista elämässään. Luultavasti kokemastasi emotionaalisesta tuskasta olisi vaikeampi selvitä aikuisena(jos siis yhtäkkiä aikuisena joutusi kokemaan samat asiat ja koko itsemäärämisoikeus otettaisiin pois). Tarkoitan lapset ovat mukautuvampia myös löytävät selviämiskeinot helpommin.
Ehkä tämä ystäväsi ei ole ennen edes ajatellut, että moista voisi sattua ja siksi lukeminenkin tekee kipeää. Tai sitten on, ja haluaa sen unohtaa. Ei voi tietää.
Se onkin varmaan just niin, et kun joutuu kokemaan jotain kauheaa, ei siinä ole vaihtoehtoa, et voi laittaa kirjaa kiinni tai sulkea tv:tä tms. Niinpä traumojen kokijat usein jo lapsesta lähtien kehittävät erilaisia selviytymiskeinoja, dissosiatiivisuus erilaiset "tilasta tai poistumiset" on käsittääkseni juuri sitä, ja samalla persoonallisuus jakautuu osiin, jotka kantavat erialiai taakkoja / tehtäviä / vaiheita /tilanteita /ajanjaksoja.
Siinä mielessä ymmärtää sen ihmisen reaktion, jolla ei ole kosketuspintaa sellaiseen "pahaan" - kyllä kai sitä mieluummin torjuu, välttää, haluaa olla kuulematta, näkemättä. Mutta, meitä tuskan kokeneita jakaminen ehkä kuitenkin taas auttaa ja helpottaa, ehkä selkiyttää jotain omaakin kokemusta ja pahaa oloa, kun lukee / kuulee toiselta jotain samanlaista.
Lohtua meille kaikille - meitä on monta.
Löysin sun blogin. Jään seuraamaan mielenkiinnolla! :)
Lähetä kommentti