voi hyvä jumala että ahdistaa. olen tämän päivän ihmetellyt rintakipua, koskee tuohon rintalastaan..puristaa, painaa. vaikea hengittää. nyt vasta, illantullen yhdistin sen ahdistukseen. (tai niin ainakin luulen..) henkinen kipu menee fyysiseksi kun en muuten ymmärrä? silmätkin läikkyvät yli, vaikkei edes itketä.
itsetuhoisia ajatuksia. tavallaan.. oikeammin haluaisin vain lakata olemasta.. tai ehkä ennemmin ajattelen jo, että jospa tässä ei olekaan kaikki? että jos tämä elämä loppuu, niin ehkä toinen alkaa..? ja sitten huomaan ajattelevani että mitä jos ei alakaan.. enkä välitä. pimeyskin tuntuu ihan hyvältä ajatukselta, pimeys ja tunnottomuus. se ettei ole mitään.
älä huoli, pikkusisko. en mie siuta kuitenkaan jätä. kunhan saan tän taas ulos itestäni ni sit taas mennään ja hymyillään. oot rakas. <3
-Isosisko
2 kommenttia:
Tunnistan tuon tunteen "lakata olemasta".. Jollakin tapaa se itselle on myös lohdullinen ajatus. Ajattelen, että pystyn vielä tekemään näin tai näin, tai elämään näin, riisua elämääni tämän verran, koska jos täytyy todeta, ettei sekään riitä, on aina se toinen optio. Kuolema. Toisin sanoen, asiat menettävät vakavuutensa helpommin. Ainakin jollakin tapaa.. (kylläpä oli sekavasti selitetty..)
Luin teidän kirjoituksia. Kauniisti kirjoitettu, rankkoja tarinoita. Olette kuitenkin selviytyneet, vaikkakin varmasti moniin palasiin rikkoutuneet. Onneksi teillä on kuitenkin toisenne.
Ehkä jonakin päivänä pystytte aidosti antamaan anteeksi omille kokemuksillenne ja siten saada valtavasti enemmän voimaa, tasapainoa ja ehkä onneakin?
Voimia teille ja jatkakaa kirjoittamista! Ainakin itselleni se toimii hyvin terapeuttisena työkaluna.
jatkan seuraamistanne!
Kiitos Mia kommentistasi ja pahoitteluni että ei ole ollut mitä seurata ;) hengissä ollaan täällä edelleen, kuitenkin. En tiedä elänkö, mutta Olen. minä huomaan että annan itselleni jonkunlaisia aikamääreitä. Että jos ei sitten ole helpompi niin sitten saan mennä. Yksi oli Joulu. halusin viettää joulun, hyvän joulun. Ajattelin että sitten on minun aikani mennä.. mutta sitten oli hetken taas ihan hyvä, sisältä aurinkoisempi olo. Niin hölmöltä kuin se saattaa kuulostaa niin nyt tällä hetkellä ajattelen taas joulua. Meidän perhe on jouluihmisiä. ajattelen että vien niiltä sen joulufiiliksen jos menen. Ettei mikään joulu tunnu enää joululta. Typerä ajatus, mutta se on yksi mikä minut pitää täällä edelleen. me jatkamme. Kiitos sinulle. :) -Isosisko
Lähetä kommentti