Avun hakemista..

Minulle se on hankalaa. Todella hankalaa.

Pelkään että minut leimataan hulluksi, kerrotaan että minusta on kasvanut persoonallisuushäiriöinen/psykopaatti/sosiopaatti/narsisti.. Olen kertonut taustoistani harvoille ja valituille. He ovat itkeneet, olleet mykistyneitä. Sanoneet että "minä en olisi koskaan selvinnyt.. miten sinä oot noin selväjärkinen?" Minussa on pakko olla vikaa jos tämä lapsuus ei näy tämän enempää ulospäin..


Hain kerran suoraan apua. Laitoin viestin eräälle foorumille joka lupasi neuvoja ja tukea elämän kriiseihin. Ohjeistaa mistä hakea apua.


Minun viestini: 

"Olen nyt jonkun aikaa yrittänyt etsiä itselleni tukiryhmää johon kuulua. Mutta en edes tiedä millä nimellä kutsuisin ongelmiani.
Elin lapsuuden pelossa. Isäpuoli teki lapsuudessani asioita, joista ehkäpä vähäisin on tämä:
Jääkaapissa oli tuotteita joihin en saanut koskea. Näissä tuotteissa luki isäpuoleni tai pikkusisareni (joka siis isäpuolen biologinen lapsi) nimi. Minä elin siis lapsuuteni ranskanleivällä ja kaakaolla. Söimme toki perheen kesken lämpimän ruuan, mutta tiesin että jos syön "liikaa" nyt ruualla, en saa myöhemmin enää mitään.
Isäpuoli teki kaikkensa että tuntisin itseni mahdollisimman merkityksettömäksi. Minä en ollut mitään. Olinhan toisen miehen lapsi, joku muukalainen isäpuoleni kodissa.
Vuosien saatossa isäpuoli saattoi olla kuukausia puhumatta minulle. Kuin en olisi paikalla. Ja heti seuraavaksi osoitella minua haulikolla kasvoihin. Nämä vääryydet alkoivat kun minä olin 5-7ikäinen, joten se oli minulle normaalia. En tiennyt paremmasta.
Nyt olen lähivuosina ajatellut että sen on ollut pakko vaikuttaa siihen mikä minä nykypäivänä olen, millainen ihminen olen. Minulla on suuria luottamusvaikeuksia, olen kyyninen ja mustavalkoinen ihminen, en pidä ihmisistä. En pidä itsestäni. Minuna on vaikea olla.
Mihin minä kuulun?"


Vastaus:

" Hei!
Olet joutunut kohtaamaan lapsuudessasi paljon asioita ja tekoja, joita lapsen ei kuuluisi joutua kohtaamaan. Olet kärsinyt ainakin henkisestä väkivallasta, joka on mahdollisesti vaikuttanut siihen, että kärsit luottamuspulasta ja et ole sosiaalinen. Et pidä itsestäsi, ja sinulla on vaikea olla. Etsit paikkaasi. Lapsuuden kokemukset ovat vaikuttaneet itsetuntoosi.
Oletko puhunut näistä lapsuuden tapahtumista jollekin? Ovatko asiat käsittelemättä? Voisiko puhuminen auttaa? Isäpuolesi tekemiset eivät ole hyväksyttäviä ja olet joutunut lapsena kokemaan kaltoinkohtelua. Voisiko asioiden käsittely auttaa sinua itsetunnon eheytymisessä ja paikkasi löytymisessä?"




Turhauduin..



-Pikkusisko-