näen usein unia.
tätä unta enemmän kuin muita.
juoksen unessa valkoisen talon vieressä kulkevaa hiekkatietä. juoksen karkuun jotain uhkaa, en saa ihan selvää mikä se on.
en ennenkuin se on juuri saamaisillaan minut kiinni. se on mies jolla on suden hampaat, pedon hymy. koetan lentää karkuun, mutta en pääse tarpeeksi korkealle. tuntuu että olen liian hidas, liian kömpelö.
pääsen valkoiselle talolle, se on Koti ja Turva. kunhan pääsen sisälle niin kaikki on hyvin.
kivirappuset ennen ulko-ovea, ovi on raollaan. kiiruhdan sisälle eteiseen, peto tulee perässä mutta nyt se raahautuu pitkin rappusia, vetää itseään käsillä eteenpäin. veri valuu sen irvistävästä suusta.
ja minä katson vain jähmettyneenä. en voi liikkua, en saa ovea kiinni.
-Isosisko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti