illalla ja öisin sitä miettii näitä asioita. että täytyy kirjoittaa blogiin, purkaa ajatuksia. mutta aamun poistaessa pimeyden ja kadottaessa varjot nämä asiatkin peittyvät. päivällä niitä ei ole olemassa.
viime yönä kuitenkin kirjoitin itselleni ylös, kännykkään talteen ajatuksia joita mielessä pyöri.
kirjoitan ne tähänkin, jotta muistaisin.
toisen tukeminen parisuhteessa. -"etkö vois vaan unohtaa noi jutut?"
se viimeinen kerta - mihin kaikki loppui. tai mistä toisenlainen helvetti alkoi.
rakastan. - rakkaus on ruma sana.
katuminen/anteeksipyyntö -tällä hyvä?
tuosta katumisesta. sain kuulla (taas) äidiltä ja tädiltä että isäpuoli katuu ja on hirvittävän pahoillaan.
että kyllä se ymmärtää mitä teki. ymmärtääkö? mitä se ymmärtää? sen että se rikkoi lapsen luottamus-suhteen pirstaleiksi? sen että suuri osa minun aikuisen ikäni ongelmista johtui tasan tarkkaan siitä että hän ei voinut pitää itseään (ja näppejään) ruodussa? ymmärtääkö sen että toiseen ei kosketa ilman lupaa, sen että pienen lapsen sormettaminen on väärin?
kiva juttu. kivat sille. sittenhän kaikki onkin ihan okei ja hyvin, kerta Hän on nyt oivaltanut ja Ymmärtää että niin ei saa tehdä (koska siitä seuraa se että saattaa jäädä yksin?)
voin kyllä antaa anteeksi. mutta en unohda. enkä aio käyttäytyä niin että olisin unohtanut.
1 kommentti:
Mietin noita samoja lauseita. Että kun katuu niin kaikki on hyvin..
Ja että "isäpuoli on parantunut". Voiko pedofiili parantua?
Anteeksi sinun ei tarvi antaa ellei sinusta oikeasti siltä tunnu. Kukaan ei oleta että antaisit anteeksi.
-Pikkusisko-
Lähetä kommentti