Vietimme perheen kesken iltaa. Nauroimme, itkimme, keskustelimme, tanssimme. Vietimme iltaa yhdessä pitkästä aikaa ja ilta oli hyvin rentouttava.
Kunnes puheet kääntyivät jälleen kerran siskoni ja minun lapsuuteen..
Minä ja siskoni istuimme hiljaa katsomatta toisiimme, kuunnellen lauseita kuten:
"..Pikkusisko ei ole kokenut mitään henkilökohtaista vääryyttä.."
Mitä on henkilökohtaista? Eikö se ollut henkilökohtaista kun jääkaapin tuotteissa luki isäpuoleni ja pikkusisaremme nimi? Tai kun erään riidan päätteeksi isäpuoleni huusi minulle että minä olen se syypää talon tapahtumiin, että siksi siellä riidellään niin paljon? Tai kun isäpuoleni kutsui minua loiseksi?
----------------------
Minusta tuntui pahalta kun keskustelu jatkui minua kehuen. Että minä olen vahva ihminen, näen ihmisen pahuuden taakse ja se on hieno asia. Minä olen vahva.
Olenhan minä, mutta niin on siskonikin. Isosisko on maailman tärkein ihminen minulle, se vahvin. Se joka suojeli minua pedolta. Olen ikuisessa kiitollisuuden velassa, ja jos saisin toteuttaa yhden toivomuksen, se olisi se että isäpuoli olisi kohdistanut minuun kaiken pahuutensa ja jättänyt Isosiskoni rauhaan.
-Pikkusisko-
1 kommentti:
voi rakas. ei miula ole oikein sanoja tänään. Varmaankin tuo viikonlopun keskustelutuokio vei minulta(kin) jotenkin voimat.. plus että tänään jouduin sen pedon kanssa samaan tilaan tahtomattani. ahdisti suuresti, ahdistaa edelleen.
niin, minä kuvittelin silloin suojelevani sinua. mutta totuus taitaa olla se että uhri oli valittu. se heikompi, kiltimpi, helpommin vietävissä.
Peto suojeli itse itseään, sillä että valitsi minut.
-isosisko
Lähetä kommentti