väläys menneestä

Suihkussa käyminen oli kamalaa. Suihku itsessään oli vanha ja reistaili. Keltainen ovi vei kellariin jonka takana olivat jyrkät kiviset rappuset sekä vilkkuva valo. Perunakellarista tuli ummehtunut haju. Suihkuhuoneen kylmä betonilattia tuntui karhealta jalkapohjissa ja katossa oli hämähäkinseittiä. Ikkuna oli sisäpuolelta jäässä, iho oli kananlihalla vaikka suihkusta valutti kuinka kuumaa vettä.

-ja oven takana oli silmäpari sekä pedon höyryävä hengitys.

Isosisko

pohdintaa.

Isäpuoli oli mukava mies.


Kuinka monesti kuulinkaan kavereiltani että "ootpa onnellinen kun siula on noin kiva isäpuoli". totta tosiaan.
mutta oli hän kyllä sitä. mukava, kiltti. minulle kannustava ja läsnä. enemmän kuin isäPuoli, turvallinen aikuinen; isähahmo.
En minä osaa olla vihainen. Olen kyllä paljon kaikenlaista; hämmentynyt, todella pettynyt ja äärimmäisen surullinen. Hetken oli niin hyvä ja turvallinen olla. miten helppoa se kaikki on rikkoa. särkeä pirstaleiksi, satuttaviksi sirpaleiksi.


Eräänä päivänä keskustelin tästä Ystäväni kanssa ja hän kysyi että Mitä jos.
Mitä jos se kaikki olikin esitystä? Laskelmoitua. Peliä, nappuloiden siirtelyä pelilaudalla. Saada toinen luottamaan, rakastamaan pyyteettä. Pakko leikkiä hetki "minun leikkejäni" ennenkuin voi aloittaa omansa, viedä sen rajalle ja railakkaasti rajan yli. En tiedä onko se sen helpompi ajatus kestää.


Tästäkö se johtuu etten osaa täysin luottaa? Luottaa pysyvyyteen ja vilpittömiin sanoihin. Että vaikka "luotankin", niin kuitenkin täytyy seistä hiukan varpaillaan, varuillaan. Että jos se toinen sittenkin satuttaa.


Vetäisee maton jalkojen alta, juuri kun tuntuu että on turvallista ottaa muutama tanssiaskel.


-Isosisko

Onnellinen lapsuus.

Osa lapsuudestani oli onnellista. Minulla oli paljon ystäviä, PALJON. Me asuimme omakotitaloalueella, jossa oli kymmeniä ikäisiäni lapsia. Kesäillat vietimme iltamyöhään leikkien korttelipoliisia, kirkonrottaa tai vaikka rakentamalla majoja lähimetsään.

Pihojen läpi sai juosta, koska joka toisessa talossa asui jonkun lapsen vanhemmat. Ulkona ei tarvinnut pelätä, koska kaikki aikuiset vaikuttivat niin kovin luotettavilta. Se oli onnellista aikaa. Ulkona olo.

Sadepäivät vietin usein kavereiden luona kylässä. Meille ei saanut tuoda kavereita koska meillä oli remontti tai sotkuista. Kaikki ne vuodet mitä me asuimme valkoisessa talossa, meillä oli talossa remontti.. joten liekö se oikea syy.

Muistan että olin ajoittain hyvin onnellinen, normaali lapsi. Siitä tunnen syyllisyyttä. 

-Pikkusisko-