Löysin blogin. Karun sellaisen.. Samaistun vaikka kokemukset on erejä.
Linkkasin sen ystävälle, tai kaverille.. Ei se tiedä minun taustoja ja tuskin
koskaan tulen niitä sille kertomaan.
Hetken luettuaan hän sanoi: "En voi lukea tällästä. Tulee paha
olo."
Jotenkin absurdia.. Että joku voi sanoa ettei voi lukea, kun toinen elää
sitä joka päivä ja joka hetki.
Lukeminen on turvallista, ja minulle se että
luen toisen kokemuksia on kunnioittamista. Että ne sanat tulee nähdyksi, ne on
tarkoitettu luettavaksi.
Ymmärrän että toiset on herkempiä, mutta entä jos niille sattuisi jotain..
yhtä kamalaa. Selviytyykö ne? Kuinka moni selviää? Mistä se selviytyminen
johtuu?
Olen aina ajatellut että se selviytyminen
johtuu siitä että se on vaan pakko. Pakko selviytyä. Kun ei ole muuta
vaihtoehtoa.
Mistä se johtuu että toiset kestää ja toiset hajoaa jo tekstiin?
Hirveästi kysymyksiä pää täynnä, eikä vastauksia mihinkään.
-Pikkusisko-
