Minulle se on hankalaa. Todella hankalaa.
Pelkään että minut leimataan hulluksi, kerrotaan että minusta on kasvanut persoonallisuushäiriöinen/psykopaatti/sosiopaatti/narsisti.. Olen kertonut taustoistani harvoille ja valituille. He ovat itkeneet, olleet mykistyneitä. Sanoneet että "minä en olisi koskaan selvinnyt.. miten sinä oot noin selväjärkinen?" Minussa on pakko olla vikaa jos tämä lapsuus ei näy tämän enempää ulospäin..
Hain kerran suoraan apua. Laitoin viestin eräälle foorumille joka lupasi neuvoja ja tukea elämän kriiseihin. Ohjeistaa mistä hakea apua.
Minun viestini:
"Olen nyt jonkun aikaa yrittänyt etsiä itselleni tukiryhmää johon
kuulua. Mutta en edes tiedä millä nimellä kutsuisin ongelmiani.
Elin lapsuuden pelossa. Isäpuoli teki lapsuudessani asioita, joista ehkäpä vähäisin on tämä:
Jääkaapissa
oli tuotteita joihin en saanut koskea. Näissä tuotteissa luki
isäpuoleni tai pikkusisareni (joka siis isäpuolen biologinen lapsi)
nimi. Minä elin siis lapsuuteni ranskanleivällä ja kaakaolla. Söimme
toki perheen kesken lämpimän ruuan, mutta tiesin että jos syön "liikaa"
nyt ruualla, en saa myöhemmin enää mitään.
Isäpuoli teki kaikkensa
että tuntisin itseni mahdollisimman merkityksettömäksi. Minä en ollut
mitään. Olinhan toisen miehen lapsi, joku muukalainen isäpuoleni
kodissa.
Vuosien saatossa isäpuoli saattoi olla kuukausia
puhumatta minulle. Kuin en olisi paikalla. Ja heti seuraavaksi osoitella
minua haulikolla kasvoihin. Nämä vääryydet alkoivat kun minä olin
5-7ikäinen, joten se oli minulle normaalia. En tiennyt paremmasta.
Nyt
olen lähivuosina ajatellut että sen on ollut pakko vaikuttaa siihen
mikä minä nykypäivänä olen, millainen ihminen olen. Minulla on suuria
luottamusvaikeuksia, olen kyyninen ja mustavalkoinen ihminen, en pidä
ihmisistä. En pidä itsestäni. Minuna on vaikea olla.
Mihin minä kuulun?"
Vastaus:
" Hei!
Olet joutunut kohtaamaan lapsuudessasi paljon asioita ja
tekoja, joita lapsen ei kuuluisi joutua kohtaamaan. Olet kärsinyt
ainakin henkisestä väkivallasta, joka on mahdollisesti vaikuttanut
siihen, että kärsit luottamuspulasta ja et ole sosiaalinen. Et pidä
itsestäsi, ja sinulla on vaikea olla. Etsit paikkaasi. Lapsuuden
kokemukset ovat vaikuttaneet itsetuntoosi.
Oletko puhunut näistä
lapsuuden tapahtumista jollekin? Ovatko asiat käsittelemättä? Voisiko
puhuminen auttaa? Isäpuolesi tekemiset eivät ole hyväksyttäviä ja olet
joutunut lapsena kokemaan kaltoinkohtelua. Voisiko asioiden käsittely
auttaa sinua itsetunnon eheytymisessä ja paikkasi löytymisessä?"
Turhauduin..
-Pikkusisko-
