En voi olla hiljaa. En vain voi.
Tämä tapaus on ollut nyt uutisissa laajasti. On mässytelty yksityiskohdilla ja hirvitelty että miten tällaista on päässyt käymään. Miten meidän Suomessa näin voi käydä. Hyvinvointivaltio. Ei meillä, ei meidän naapurissa. Kenen syy?
Kenen syy... Tämähän on se vakio. On etsittävä syylliset jotka saada tuomiolle. Onko tuomio tällaisessa asiassa koskaan riittävä? Onko Suomen oikeusvaltion tuomiot riittäviä tuomitsemaan tällaisen teon tekijät? Elinkautinen jossa tekijät istuvat ~15vuotta. Jos sitäkään. Riittääkö se? Onhan se toki pidempi aika kuin mitä Eerika sai maan päällä asua ja elää. Miten sen nyt sitten haluaakaan mitata.. Riittävän tuomion.
Minulle tällaiset asiat eivät tule mitenkään yllätyksenä. Kun on lapsuuden viettänyt sellaisessa talossa kuin missä minä sen vietin, ei nämä ole uusia ja yllättäviä. "Ei meillä, ei meidän naapurissa.."
Sitä toki minäkin ihmettelen, että miksi lapsen pitää kuolla ennenkuin herätään ja aletaan korjaamaan esimerkiksi lastensuojelun puutteita? Anteeksi, ennakoin. Nythän me vasta tutkimme missä on ollut vika että näin on päässyt käymään, kenen syy..
Minä en muista että kukaan yläasteen terveydenhoitajaa lukuunottamatta olisi kysynyt miten kotona menee. Sekin siinä tilanteessa, kun painoin vain 38kiloa. No isä tietysti kysyi mutta tuntui että vain siksi että niin kuului tehdä. Ei siksi että olisi todella halunnut kuulla.
Aivan varmasti minä olin outo lapsi, Isosisko varmasti myös.
Ehkä yritimme vihjailla että kotona ei ole hyvä. Jotain on huonosti. Mutta lapsi ei osaa pukea asioita sanoiksi, en minä osannut kertoa että minä pelkään.
Niin.. miten auttaa kun lapsi ei kerro kun joku asia vaivaa? Kysy. Kysy suoraan. Kysy uudestaan. Tee lapselle selväksi että sinä olet turvallinen aikuinen, sinuun voi luottaa. Ole sen arvoinen.
Olen pahoillani hajanaisesta tekstistä. Punainen lanka on hävyksissä.
-Pikkusisko-
