Henkilökohtaista.

Vietimme perheen kesken iltaa. Nauroimme, itkimme, keskustelimme, tanssimme. Vietimme iltaa yhdessä pitkästä aikaa ja ilta oli hyvin rentouttava.

Kunnes puheet kääntyivät jälleen kerran siskoni ja minun lapsuuteen..


Minä ja siskoni istuimme hiljaa katsomatta toisiimme, kuunnellen lauseita kuten:
"..Pikkusisko ei ole kokenut mitään henkilökohtaista vääryyttä.."



Mitä on henkilökohtaista? Eikö se ollut henkilökohtaista kun jääkaapin tuotteissa luki isäpuoleni ja pikkusisaremme nimi? Tai kun erään riidan päätteeksi isäpuoleni huusi minulle että minä olen se syypää talon tapahtumiin, että siksi siellä riidellään niin paljon? Tai kun isäpuoleni kutsui minua loiseksi?

                                                             ----------------------

Minusta tuntui pahalta kun keskustelu jatkui minua kehuen. Että minä olen vahva ihminen, näen ihmisen pahuuden taakse ja se on hieno asia. Minä olen vahva.

Olenhan minä, mutta niin on siskonikin. Isosisko on maailman tärkein ihminen minulle, se vahvin. Se joka suojeli minua pedolta. Olen ikuisessa kiitollisuuden velassa, ja jos saisin toteuttaa yhden toivomuksen, se olisi se että isäpuoli olisi kohdistanut minuun kaiken pahuutensa ja jättänyt Isosiskoni rauhaan.


-Pikkusisko-

Voikukkalapset

Blogin aihe on rankka ja arka. Tiedämme sen, koska olemme eläneet sen. Jotkut tarkkaan valitut läheisemme ovat tätä blogia lukeneet. He ovat olleet järkyttyneitä, itkeneet, luultavasti epäilleet tarinoiden totuudenmukaisuutta.
Monella lukijalla on samantapaisia kokemuksia. Joko uhrin, tekijän tai sivullisen näkökulmasta.
Emme arvanneetkaan kuinka kovaa ja kuinka montaa ihmistä tämä blogi koskettaa.

Lukijoita on paljon, mutta harva on uskaltanut ilmoittautua lukijaksi omalla blogitunnuksellaan. Lukijalistaa emme ole blogissamme julkaisseet, emmekä aio julkaista.


Sähköpostiosoitteemme lisäsimme blogin laitaan.  Jos haluatte kysyä tai kommentoida kirjoituksia niin että kommentti ei tule näkyviin, laittakaa sähköpostia. Vastailemme kun kerkeämme.


Tämän blogin idea oli kertoa toisillemme, siskolta siskolle, elämästämme. Millaista se on ollut. "Oikeassa" elämässä olemme läheisiä; pystymme lopettamaan toisen aloittaman lauseen, saatamme aloittaa vahingossa laulamaan samaa kappaletta samalla sekunnilla. Siltikään emme tunne toisiamme tältä osin. Lapsuus on pimennossa kaikilta muilta paitsi itseltämme. Kirjoittelemme omaan tahtiin. Joskus menee kuukausia aikaa että saamme kirjoitettua mitään, joskus tekee mieli kirjoittaa päivittäin. Kirjoitamme kun on jotain kirjoitettavaa.